Miten menee?

Kaksi viikkoa takana, toiset kaksi edessä. Ei tämä nyt hirveän hurjalta tahdilta näytä! Tänä aamuna paino oli tasan 68, mikä tarkoittaa 0,7 kilon pudotusta. Ihan hyvä tulos, ei siinä mitään. Mutta kun tuo pudotus tapahtui jo tiistai-keskiviikkona, niin loppuviikosta ei ole sitten lähtenyt graamaakaan. Toki menkat tuli tähän sotkemaan koko pakkaa. Liikunnat ja syömiset meni ihan jees. Viikonloppuna herkuttelin yhdellä grillimakkaralla ja eilen tehtiin taas ihanaa pataleipää, mutta ihan ruodussa pysyttiin. Ei herkkuja, ei alkoholia.

En mä mitään Cooperia päässyt juoksemaan perjantaina, kun poika halusi mukaan lenkille ja pyöräilikin 6 km reippaalla vauhdilla. Aikaa meni 38 min eli vauhti 6,2min/km. Koirille tuo alkaa olla jo melko maksimivauhti, onhan niillä jo ikää 8 ja 10 vuotta. Lauantaina kävin aamusta salilla ja eilen lähdin sitten juoksemaan pitkästä aikaa 10 kilometriä. Siis oikeasti, ei tuntunut kevyeltä missään välissä. Aikaa meni vajaa 1h5min eli ihan kohtuuvauhtia kuitenkin juoksin. Tänään salitreeni taas ja huomenna tiistaina ihana LEPOPÄIVÄ! En käy kuin koirien kanssa rauhalliset kävelyt, muuten makaan sohvalla.

Keskiviikkona on sitten fysioterapeutti. Pari viikkoa sitten minulla oli niskat niin jumissa, ettei pää kääntynyt sivulle ja lääkäri määräsi fysioterapiaan. Työpaikan maksamalle fyssarille oli tietysti pitkä jono, joten ihan heti en päässyt. Akuuttivaihe meni lääkkeillä oli, mutta onhan ne niskat aina vähän jäykät tästä koneen edessä istumisesta. Katsotaan mitä fyssari tekee, toivottavasti ei pelkkää kotijumppaa vaan myös hierontaa :)

Kurinalaista viikkoa!

Kevättä rinnassa

Piti päivittää tuo tylsä musta tausta, jonka valitsin blogia luodessani, koska en mitään muutakaan keksinyt. Nyt on aurinko porottanut niin lämpimästi, että alkaa itse kullakin olla kevättä rinnassa. Hassua miten auringonvalo oikeasti vaikuttaa näin suoraan mielialaan! Lastenkin kanssa ollaan muutamana iltana menty ulos vielä illalla ja takaisin sisälle vasta iltapalan aikaan. Tänäänkin ajattelin lenkittää koirat, ja sen jälkeen lapset saavat tulla ulos tekemään koirille makkarajälkeä pihalle.

Cooper ja viikonlopun liikunnat

Tänään lähden sitten illalla juoksulenkille, kunhan lapset ovat menossa nukkumaan. Viikon agitreenit on peruttu, koska hallilla järjestetään agikoulutusta tuomarin toimesta. Joten viikon rääkki on tehtävä sitten itse. Ajattelin ensin juosta vähän lämpimikseni ja sitten vetäistä 12 minuutin supervedon, maantiecooperiksi sen nimesin. Ei suuria odotuksia, kun maasto ei ole niin tasaista, mutta yritetään!

Viikonloppuna on vuorossa lauantaina salitreeni ja sunnuntaina sitten taas juoksupäivä. Saisinkohan itsestäni irti tällä kertaa sen tunnin juoksun? Alkaa Paavo Nurmi lähestyä ja mukava olisi se kymppi juosta tunnin tuntumaan, mutta ei näillä treenimäärillä kestävyys ainakaan kasva.

Vaa'alla olen käynyt valitettavasti päivittäin. Siksi siitä pysyttelin alunperin erossa, kun stressaan sen lukemista sitten ja se jotenkin ohjailee minua pidättäytymään syömisistä. No paino on tippunut maanantaista 700g, mikä on tosi hyvä määrä. Toki toivoisin noin kilon pudotusta viikkoa kohti, mutta onhan tässä vielä kolme päivää ennen seuraavaa punnitusta. Vaikka maanantai onkin kaikista typerin päivä punnita, kun viikonloppuna kuitenkin tulee syötyä hiukan enemmän kuin normaalisti.

Aurinkoista viikoloppua kaikille! Meillä avataan grillikausi lauantaina, en malta odottaa kanaa ja fetasalaattia, naminami!

Homma etenee!

Onpa kiva ollut huomata, että mullahan on selkärankaa, kun vain niin päätän! On meinaa ollut taas melkoisen herkkurikas viikko töissä, mutten ole mihinkään koskenut. Maanantaina meillä oli uusitun saunatilan avoimet ovet ja siellä olisi ollut täytekakkuakin tarjolla. Näytti hyvältä, mutta otin sitten vain pienen siivun (max 1,5 senttiä leveä) rieskarullaa ja saaristolaisnapin lohitäytteellä. Eivät kaataneet maata. Eilen pomolla oli synttärit ja toi sitten napero-munkkeja, pitkoa ja kaurakeksejä hervottoman kokoisen laatikon. En syönyt eilen enkä syönyt tänäänkään.

Tänään futistreenit, jee! Ulkona paistaa aurinko ja vaikka illalla treenien alkaessa ei auringosta ole tietoakaan, on kenttä ainakin sula ja pääsen pyörällä treeneihin. Meidän naisten kuntofutis treenaa nykyisin naisten joukkueen kanssa yhtä aikaa ja viime viikolla meitä kuntofutislaisia pyydettiin mukaan joukkueeseen. Aika imartelevaa, kun en mielestäni edelleenkään osaa juuri mitään :) Harmi vain, että aikaa toisen treenikerran lisäämiseen viikkoon + pelit päälle, ei taida olla. Mutta kivalta se silti tuntui, kun ei kouluaikana koskaan kelvannut mihinkään. Olenkin vitsaillut, että aikuisena saa rahalla paikattua kouluajan traumoja.

Cooperin testi on kaikessa masokistisuudessaan alkanut kiehtomaan minua. Mietin vetäisinkö perjantaina epävirallisen oman cooperini maantiellä. Pitäisi olla tarpeeksi tasainen maasto, ei liikaa nousuja, jotta sitä voisi mitenkään verrata. Meillä ei ole tällä viikolla agilitytreenejä, joten aikaa juoksulle olisi. Jos käyn sitten illalla lasten mentyä nukkumaan vetämässä oman cooperini ;)

Paino tippuu nyt tasaisesti, kun olen syönyt ENEMMÄN. Aika outoa, mutta ehkä se puhtaampi ravinto auttaa siihen sitten ihmeesti. En kyllä ole pystynyt luopumaan sokerittomista mehukeitoista. Mutta mustikkaa ostin kaupasta ja tein viime viikolla mustikka-banaani-rahkan iltapalaksi ja mustikkaa pistin aamulla sitten kaurapuuroon, olipa hyvää.

Tuli tuosta Kaisun edellisessä postauksessa olevasta kommentista mieleen, että en mä näekään itseäni pullerona. Painolla ei ole ollut juurikaan merkitystä, mutta jos haluan jotain kiinteytymistä nähdä, pitää painon varmaan pudota jonkin verran. Ja ideaalista olisi, että bikinien päälle ei muodostuisi pelastusrengasta. Aika näyttää pääsenkö koskaan tavoitteeseen. 

Alla mun lempineulemekko, joka on selvästi kutistunut kaikista pesuista. Eikä tuo H&M-laatu taida enää muutenkaan olla parhaimmillaan. Mä tykkään mekoista tosi paljon ja pidänkin niitä viikottain. Aamulla, jolloin kuva on otettu, jaksaa vielä vetää vatsaa sisään, iltapäivällä näyttää jo ihan eriltä :D

Mahdollista vain minulle!

Vaaka taas käytössä

Vihdoin sain viikonloppuna ostettua vaakaan uudet patterit ja näin helposti sitä ihminen osaa huijata itseään. Olin ajatellut, etten ole painoa kerännyt, kun vyötärönympärys on pysynyt melkolailla samana. Mutta kaikki farkut eivät ole mahtuneet kuitenkaan päälle. Miksiköhän?! Kävin nimittäin vaa'alla ja olen neljässä kuukaudessa kerännyt massaa 3 kiloa!

Vain minä onnistun näillä päivittäisillä liikunnoilla keräämään lisää painoa. Oikeasti. Kolme ylimääräistä kiloa on 21 000 ylimääräistä kaloria. Kun liikun keskimäärin 500 kaloria/päivä, miten ihmeessä minä voin kerätä painoa? Tässäpä olisi jollekin visainen pulma! Ei mun syömiset niin retuperällä ole olleet. Jos olen syönyt esimerkiksi karkkipussin viikossa, sillä ei tuota massaa kyllä kerätä. Ja tälle vuodelle en ole edes juonut alkoholia kuin kolmesti koko aikana, ja kahdella kerralla niistä max 3 lasia punaviiniä...

No mitä sitten viime viikko osoitti, kun ruokapäiväkirjaa pidin? No se kertoi sen, että minä olen peruspäivinä syönyt 1500 kaloria. Onko se paljon vai vähän näillä liikunnoilla? Ehkä minun pitäisi rohkeasti syödä vähän enemmän. Viikonloppuna kyllä söin oikeaa ruokaa enemmän, herkkuihin en ole sortunut. Tai no perjantaina söin tytön suussaan käyttämät kaksi karkkia (nam, nam :P)

No tämän päivän lukema vaa'alla 68,7 kiloa (ja pituutta 171). Tästä mennään toivottavasti alaspäin kohti sitä bikinikuntoa!

Uusi alku

Ei tästä mitään tule

Kovasti yritin ilman sen suurempaa suunnitelmaa ja lopputulos on puhdas nolla. Tai no toki lihakset on isommat ja jaksan isommilla painoilla, mutta missään ei näy mitään. Päinvastoin, minusta tuntuu siltä, että näytän löysemmältä. 

Son loppu ny!

Nyt otetaan sitten käyttöön järeämmät aseet eli ruokapäiväkirja. Kirjaan sinne sitten tunnollisesti mitä syön ja yritän arvioida kuinka paljon. Enemmän tarttis näköjään syödä, voi päiväkalorit jäädä helposti 1200 kaloriin ja sehän on aivan liian vähän näillä liikuntamäärillä. Välipalat lähtee töihin mukaan heti huomisesta. Esimerkiksi tänään tuli syötyä töissä lohikeittoa ja nyt sitten on jo kiljuva nälkä (kello lähentelee neljää). 

Sali vaihtui

Vaihdoin viikonloppuna salia ja kävin miehen kanssa treenaamassa yhdessä ensimmäistä kertaa. Paljon menee aikaa oikeiden painojen ja uusien harjoitteiden suunnittelussa. Toki hiukan sitä PT:n hankkimista edelleen mietin. Mutta yritetään hetki näin, katsotaan mihin saakka päästään tällä.

Haaste

Lähdin mukaan Fit You Too:n kuukauden kestävään haasteeseen, aloituskuvatkin jo otin. Niitä saatte hetken odottaa. Mutta onhan sitä työnsarkaa, blääh. Mutta kuten jossain sanottiin: tämän kuukauden dieetti on ensi kuun kroppa. Eli sillä eteenpäin!