Homma etenee!

Onpa kiva ollut huomata, että mullahan on selkärankaa, kun vain niin päätän! On meinaa ollut taas melkoisen herkkurikas viikko töissä, mutten ole mihinkään koskenut. Maanantaina meillä oli uusitun saunatilan avoimet ovet ja siellä olisi ollut täytekakkuakin tarjolla. Näytti hyvältä, mutta otin sitten vain pienen siivun (max 1,5 senttiä leveä) rieskarullaa ja saaristolaisnapin lohitäytteellä. Eivät kaataneet maata. Eilen pomolla oli synttärit ja toi sitten napero-munkkeja, pitkoa ja kaurakeksejä hervottoman kokoisen laatikon. En syönyt eilen enkä syönyt tänäänkään.

Tänään futistreenit, jee! Ulkona paistaa aurinko ja vaikka illalla treenien alkaessa ei auringosta ole tietoakaan, on kenttä ainakin sula ja pääsen pyörällä treeneihin. Meidän naisten kuntofutis treenaa nykyisin naisten joukkueen kanssa yhtä aikaa ja viime viikolla meitä kuntofutislaisia pyydettiin mukaan joukkueeseen. Aika imartelevaa, kun en mielestäni edelleenkään osaa juuri mitään :) Harmi vain, että aikaa toisen treenikerran lisäämiseen viikkoon + pelit päälle, ei taida olla. Mutta kivalta se silti tuntui, kun ei kouluaikana koskaan kelvannut mihinkään. Olenkin vitsaillut, että aikuisena saa rahalla paikattua kouluajan traumoja.

Cooperin testi on kaikessa masokistisuudessaan alkanut kiehtomaan minua. Mietin vetäisinkö perjantaina epävirallisen oman cooperini maantiellä. Pitäisi olla tarpeeksi tasainen maasto, ei liikaa nousuja, jotta sitä voisi mitenkään verrata. Meillä ei ole tällä viikolla agilitytreenejä, joten aikaa juoksulle olisi. Jos käyn sitten illalla lasten mentyä nukkumaan vetämässä oman cooperini ;)

Paino tippuu nyt tasaisesti, kun olen syönyt ENEMMÄN. Aika outoa, mutta ehkä se puhtaampi ravinto auttaa siihen sitten ihmeesti. En kyllä ole pystynyt luopumaan sokerittomista mehukeitoista. Mutta mustikkaa ostin kaupasta ja tein viime viikolla mustikka-banaani-rahkan iltapalaksi ja mustikkaa pistin aamulla sitten kaurapuuroon, olipa hyvää.

Tuli tuosta Kaisun edellisessä postauksessa olevasta kommentista mieleen, että en mä näekään itseäni pullerona. Painolla ei ole ollut juurikaan merkitystä, mutta jos haluan jotain kiinteytymistä nähdä, pitää painon varmaan pudota jonkin verran. Ja ideaalista olisi, että bikinien päälle ei muodostuisi pelastusrengasta. Aika näyttää pääsenkö koskaan tavoitteeseen. 

Alla mun lempineulemekko, joka on selvästi kutistunut kaikista pesuista. Eikä tuo H&M-laatu taida enää muutenkaan olla parhaimmillaan. Mä tykkään mekoista tosi paljon ja pidänkin niitä viikottain. Aamulla, jolloin kuva on otettu, jaksaa vielä vetää vatsaa sisään, iltapäivällä näyttää jo ihan eriltä :D